> Oiva Sarkkinen; MIKÄHÄN PIRU SIINÄKIN ON, KUN EI TAHO NAISET OIKEIN PYSYÄ?
>
> Näin kevätpuolella talvea tulee terveelle miehelle mieleen ne elämän
> perusasiat. Mahla alkaa virtailla, vai mitenkä sitä sanotaan. Suoranaista
> yksinäisyyttä ei tietenkään ole, kun on tuo koira. Kavereita on aina sen
> verran, että saadaan korttirinki kasaan ja kiljuun kimppasokerit kerran
> kuussa.
>
> Vaan jotain kummallista ylimääräistä kaipuuta se pukkaa kevät karunkin 
> uroon
> munaskuihin. Mikä siinä auttaa, sanottu ja tehty.
>
> Pistin Helsingin Sanomiin ilmoituksen: "Katseenkestävä, huumorintajuinen
> nainen. Sinua etsii tositarkoituksella rehellinen suomalainen mies. Myös
> hellien takkailtojen mahdollisuus. Alko ja savuttelu eivät hallitse 
> elämääni.
> Harrastuksina autoilu, aerobic ja metsästys. Saanhan kohdata sinut 
> keväässä?
> Nimimerkki: Yksinäinen tulppaani."
>
> Yks Kejonen siinä ilmoituksessa vähän konsultoi. Se on taksikuski, ja 
> nehän
> tuntee kyllä naiset. Sama Kejonen kirjoitti naisille ne muutamat 
> kirjeetkin
> vastaukseksi. Tehokkaita täkyjä, romantiikkaa. Vähän epäilen sitä Kejosta
> homoksi, kun se osaa niin monta runoa ulkoa ja sillä on tietokone.
>
> Oisko mennyt kuukauden päivät, kun yksi leidi oli sitten tulossa käymään.
> Lähdin asemalta Ladalla hakemaan. Pistin vähän siistimpää päälle:
> pikkutakin ja salihousut. T-paidassa luki pikkusen huumoria: Ellun 
> Piriste.
>
> Deodorantti oli taas kateissa; suhautin kainaloon Raidia, sama se mikä 
> haju.
> Minulla oli siinä matkan varrella, kaverin pajassa, kesärenkaat
> pinnoitettavina, piti käydä ne hakemassa. Myöhästyin asemalta melkein 
> tunnin.
> Kaks kertaa muistin siinä hötäkässä sen naisen nimenkin väärin.
> Vaan paskaakos tuosta, ei se pahoittanut mieltänsä, niin reippaastihan tuo
> kanteli matkalaukkunsa autolle, kun minä kävin täyttelemässä 
> lottokupongin.
>
> Laiton sen takapenkille istumaan pitkäsiimalaatikon päälle, kun minun 
> koira
> istuu aina edessä.
>
> Tuli se Kejonen siihen irvistelemään, että onkos toimitettu tavara 
> tuoretta.
> Piti tarjota sille baarissa pari kaljaa, sellainen oli sopimus. Nainen
> odotteli koiran kanssa autossa.
>
> Ostin lähtiessä grilliltä lihapiirakan lenkinpätkällä, kaikki mausteet, 
> extra
> sipuli ja maitoa. Söin itse, annoin osan koiralle, ja kyselin, että 
> ottaako
> se takapenkkiläinen kanssa. Se sanoi junassa syöneensä. Otin siinä 
> ajellessa
> tekarit suusta ja nuoleskelin puhtaaksi.
>
> Sitä naista rupesi oksettamaan, piti pysähtyä. Tietää ne junien ruuat.
> Loppumatka meni kuitenkin ihan mukavasti. Selailin Jallua ajellessa, enkä
> meinannut huomata yhtä kollia, piti ihan koukata, että sain sen pyörän 
> alle.
> Nyljin mirrin näppärästi rukkastarpeiksi, pyyhin kädet koiraan ja eikun 
> taas
> matkaan.
>
> Tarjoilin hieman tunnelmamusiikkia. Frederikin "Mä tahdon takoa sun
> markkinarakoa" on lempikappaleita. Se ehti tulla kahdeksan kertaa, ennen 
> kuin
> oltiin kotipihassa.
>
> Oli siinä vaiheessa jo niin seksuaalisesti ylivirittynyt tunnelma, että 
> piti
> juoksulla mennä vessaan. Oli meillä myöhemminkin semmosta estottoman
> kodikasta tunnelmaa. Kopeloin sitä "vaimoehdokasta" kokeeksi sieltä 
> täältä,
> tullen mennen, kun se kanteli vettä kaivolta, luutusi lattioita ja pesi
> nyrkkipyykkiä.
>
> Puolilta päivin kävi poliisi kyselemässä ulosottomiehen kanssa saataviaan.
> Niillä oli koira mukana, ja se oksensi, kun näki minun ruokailevan. Täällä 
> ei
> turhaan hienostella!
>
> Lainasin siltä naiselta käsilaukusta pari satasta, että näkevät
> viranomaisetkin, ettei tässä ihan yhteiskunnan siivellä eletä.
>
> Illalla soittelin kaverit paikalle "Barbaraa" katsomaan. Pidettiin 
> perinteinen
> piereskelykilpailu. Minä voitin, vaikka Simanaisen Oskari soitti 
> Porilaisten
> marssista ensimmäisen säkeistön melkein kokonaan, ennen kuin sillä pärähti
> henki materiaksi! Sen kunniaksi päätettiin lähteä kylillä pyörähtämään.
> Tehtiin oikein lista kaikista hauskuuksista, mitä nyt sellainen 
> äijäporukka
> pikkupäissään keksii.
>
> Barbaralle päsähti ärhäkkä päänsärky, ja se jäi kotiin. Soittelin sille
> myöhemmin aamuyöstä monta lämmittelypuhelua kotiin eikä tosiaankaan mitään
> pyhäkoulutekstiä.
>
> Oisko se kello ollut jotain kolme, kun tulin kotiin. Barbara nukkui
> matkalaukkujensa päällä, omituisia ovat etelän tavat! Mukava oli silti 
> tulla;
> kyllä se naisen käsi on, joka huushollissa näkyy.
>
> Minun piti se Barbara kuitenkin herättää. Sai maksaa taksin ja siivota
> takapenkin, kun minä en millään jaksanut.
>
> Aamulla tuli äitimuori käymään, kuului heti ovelta sanovan, että meidän 
> poika
> pärjää ihan hyvin ilman tuollaisia meikattuja kaupunkilaisvosujakin.
>
> Ja niinpä se lähti Barbara. Laukut jäi ja kaikki. No, oli miten oli.
> Kyllä se on justiinsa se huumorintaju, mikä pittää meikäläisen naisella 
> olla
> kohallaan. Ja ulukonäkö tietenki.
>
> Oiva Sarkkinen on edelleen poikamies.